Ensimmäinen kannanotto: vastakkainasettelun aika on ohi!

Vasemmalla fiilikseni vastakkainasettelusta, oikealla optimistinen usko tulevaisuuden käsityöhön!
Puu-ukot veistäneet vas: Lauri Pärssinen, oik: Martti Hietanen.

• Teknisen ja tekstiilikäsityön vastakkainasettelu ei palvele käsityötä
• Tulisi keskittyä ajamaan KÄSITYÖN etuja yhdessä: mitkä ovat käsityön vahvuudet?

Viime aikoina käsityön oppiainetta koskevissa keskusteluissa on korostunut käsityönopetuksen merkitys työelämätaitojen oppimisessa. Jopa niin, että sitä käytetään oppiaineen olemassaolon perusteena ja syynä erottaa yhteinen yksi käsityö “takaisin” tekstiili- ja tekniseksi työksi. Työtaitojen harjaannuttaminen koulussa ja käsityössä nousee esiin niin käsityönopettajien keskinäisessä kuin yleisessä keskustelussakin. Myös tulevaisuuden (työelämä-)taitona innovaatioita penätään palvelemaan Suomen kilpailukykyä ja innovointi kuuluu osana opetussuunnitelman käsityön oppimissisältöihinkin (Käsityön oppiaineen tehtävä, tavoite S1, POPS 2014). Tuoreimmissakin keskusteluissa on jopa ehdotettu innovaatioministeriä tulevaan hallitukseen (HS, Jukka Westermarck 30.4.2019). Keskusteluissa etenkin teknisen työn ajatellaan valmistavan työelämään ja tekstiilityön vahvuudet on nähty olevan taiteellisessa ilmaisussa sekä kodinhoidossa (naisten hömpötyksessä?). 

Vapaata saori-kudontaa. Kuva: Iina Pärssinen

Teknisen työn opettajien liiton TAO:n nettisivuillakin julkaistussa Ojasen ja Rastaan (12.6.2018) kannanotossa sekä siitä lähes samoja virkkeitäkin sisältävässä Ala-Nissilän 27.2.2019 eduskunnan puhemiehelle asettamassa kirjallisessa kysymyksessä korostetaan teknisen käsityön valmistavan teknillisille aloille, joihin heidän mukaansa tarvitaan työvoimaa enenevissä määrin. TOL:n eli tekstiiliopettajaliiton mukaan (TOL:n vastine kirjalliseen kysymykseen, 1.3.2019) Ala-Nissilän kirjallisessa kysymyksessä oli suoranaisia asiavirheitä ja ylipäätään käsityön opettaminen pelkästään työelämänlähtökohdista on kyseenalaista. Kuitenkin näissä keskusteluissa usein unohdetaan, että pelkästään taidon opetteleminen ei johda hyvään työntekijään, vaan myös ajatteluntaidot, luovuus ja hyvinvointi ovat merkittävässä osassa ihmisyyttä ja siten “hyvää kansalaista” ja että ihminen on muutakin kuin työnsä. Opetussuunnitelman perusteissa (2014) käsityön oppiaineen tehtäväksi ei määritellä työelämän palveleminen, vaan sen tarkoitus on:  

" - - ohjata oppilaita kokonaiseen käsityöprosessin hallintaan. Käsityö on monimateriaalinen oppiaine, jossa toteutetaan käsityöilmaisuun, muotoiluun ja teknologiaan perustuvaa toimintaa. Tähän kuuluu tuotteen tai teoksen itsenäinen tai yhteisöllinen suunnittelu, valmistus ja oman tai yhteisen käsityöprosessin arviointi. Käsityön tekeminen on tutkivaa, keksivää ja kokeilevaa toimintaa ja siinä toteutetaan ennakkoluulottomasti erilaisia visuaalisia, materiaalisia, teknisiä sekä valmistusmenetelmällisiä ratkaisuja. Käsityössä opetellaan ymmärtämään, arvioimaan ja kehittämään erilaisia teknologisia sovelluksia sekä käyttämään opittuja tietoja ja taitoja arjessa. Käsityössä kehitetään oppilaiden avaruudellista hahmottamista, tuntoaistia ja käsillä tekemistä, jotka edistävät motorisia taitoja, luovuutta ja suunnitteluosaamista. Opetuksella vahvistetaan edellytyksiä monipuoliseen työskentelyyn. Käsityön merkitys on pitkäjänteisessä ja innovatiivisessa työskentelyprosessissa sekä itsetuntoa vahvistavassa, mielihyvää tuottavassa kokemuksessa.”  (Käsityön oppiaineen tehtävä - Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014) 

Työssä yhdistetty neulottua kuparilankaa
ja puuta. Kuva Laura Dyster

Käsityönopettajaksi opiskelevan näkökulmasta teknistä työtä pyritään nostamaan vähättelemällä tekstiilityötä sen sijaan, että molempien hyviä puolia sovellettaisiin yhdessä. Vastakkainasettelu teknisen työn ja tekstiilityön välillä on mielestämme turhaa ja ainoastaan vahingoittaa molempia käsityön alueita. Kun puhumme tässä tekstissä käsityöstä, tarkoitamme opetussuunnitelman määrittelemää käsityötä. Opetussuunnitelman määrittelemät käsityön oppiaineen tehtävät soveltuvat mielestämme sekä tekniseen että tekstiilityöhön. Päinvastoin kuin usein luullaan, opetussuunnitelmassa ei määritellä, että aina tulisi käyttää sekä tekstiilityön että teknisen työn tekniikoita jokaisessa työssä. Sen sijaan, että pohdittaisiin miten peruskouluun saataisiin enemmän tunteja käsityölle ja miten sitä opetettaisiin kaikkia hyödyntävällä tavalla, nousee käsityön oppiainetta ja tulevaisuutta koskevissa keskusteluissa valitettavan usein vastakkainasettelu yhteisestä tai erillisistä käsitöistä, tekstiili tai teknisestä käsityöstä. Tai keskitytään epäolennaisuuksiin, kuten käytetäänkö termejä pehmeistä ja kovista materiaaleista vai tekstiilin ja teknisen työtavoista. On myös järkyttävää, että myös käsityötä ja asenteita tutkivassa artikkelissa lopetetaan pohdinta kysymykseen kumpi käsitöistä on tarpeellisempi, tekstiili vai tekninen (Hilmola & Autio, 2017). On myös huolestuttavaa kuinka eri linjoilla käsityönopettajien liitot TAO ry ja TOL ry ovat. Samalla viikolla (vk19/2019) TOL ry:ssä äänestettiin nimen vaihtamisesta Käsityönopettajat ry:ksi (ei mennyt läpi) ja TAO ry ehdotti uutta oppiainetta “tekninen työ ja teknologia”. 

Uimme samassa "mansikkahillossa", miksemme siis auttaisi
toisiamme ja etenisi yhdessä? Kuva ja ukot: Iina Pärssinen

Keitä tällainen vastakkainasettelu hyödyttää? Meidän mielestämme tällainen “hajota ja hallitse” -ajattelutapa hyödyttää muita peruskoulun oppiaineita, vähentää käsityön arvostusta ja kannustaa siirtämään käsityön tunteja muille oppiaineille. Käsityön valinnaisten aineiden valitseminen 8.- ja 9.-luokalla on tuoreessa tutkimuksessa vähentynyt 39 % uuden opetussuunnitelman tullessa voimaan (Hilmola & Kallio 2019). Se on yhdistettävissä uuden opetussuunnitelman voimaantuloon ja yhteisen käsityön opetuksen toteuttamiseen. Kuitenkin tarkkoja syitä ei voida ilman tarkempaa tutkimusta tietää. Onko kouluista tullut käsitöiden taistelukenttä, jossa vastustetaan ja opetetaan yhteistä käsityötä vastentahtoisesti? Osaavatko käsityönopettajat opettaa yhteistä käsityötä tarkoituksenmukaisesti? Ymmärretäänkö mitä yhteinen käsityö on? Voiko vastakkainasettelun ilmapiiri tai epäselvä käsityönopetus karkottaa oppilaita valinnaisista? 

Muutamat suomalaiset tekstiilialan yrittäjät ovat julkaisseet yhdessä (8.3.2019) Facebookissa vastineen Ala-Nissilän kirjalliseen kysymykseen. Myös he korostavat (tekstiili-)käsityön valmistavan (tekstiili-)teollisille aloille, mutta painottavat myös hyvinvoinnin ja luovuuden näkökulmaa. Sanomalehdissä on myös ollut useita kirjoituksia teknillisten alojen työpulasta, jonka vastauksena pidetään teknisen työn opetusta (esim. https://www.aamulehti.fi/a/201510847). Jos käsityönopetuksen olisi tarkoitus palvella vain yhteiskuntaa ja valmistaa oppilaita työelämään, ei sitä ainoastaan teknistä osaamista kehittämällä tehdä. Luovuus on yhdistetty innovaatioiden keksimiseen (Piirto 2011) ja pelkästään teknisiä taitoja harjoittelemalla (esim. hitsaamisen tai neulomisen tekniikoiden mestariksi) ei palvella kuin tulevia hitsareita ja käsityömallien mallineulojia (mikä ei myöskään ole väärin). Kuitenkin näemme, että opetussuunnitelmankin määrittelemät sisällöt ohjaavat myös syvempään tietämykseen ja aineettomiin taitoihin mm. suunnittelutaitoihin, käsityöilmaisuun, käsityöprosessin arviointiin, motorisiin taitoihin, luovuuteen, kolmiulotteiseen hahmottamiseen jne. (OPS 2014). Nämä taidot ohjaavat niin oppilaan omaan hyvinvointiin, mielihyvään ja ajattelun taitoihin kuin  elämä- ja työelämätaitoihinkin. 

Yksityiskohta luovasta kirjonnasta "Kipu"
Kuva ja työ: Iina Pärssinen

Miksi luovuuden harjoittaminen ja opetussuunnitelmassakin käsityön oppiaineen tehtävissä mainittu luovuuden vahvistaminen ja itsetunnon sekä mielihyvää tuovat tavoitteet eivät itsessään voisi olla hyvinvointia lisäävinä tekijöinä arvokkaita tavoitteita? Miksi ajatellaan, että vain työelämään valmistaminen ja kansalaisten hyödyllisyys on ainoa varteenotettava oppimisen mittari? Ja miksi ajatellaan, että ainoastaan teknisen taidon (esim. neulominen tai hitsaus) opetteleminen saisi tämän aikaan?  






- Iina ja Laura

Lue myös toinen kannanotto: Käsityön opettaminen vastaa 2000-luvun taitojen vaatimuksiin
Ja kolmas kannanotto: Käsityön hyvinvointia vahvistavia vaikutuksia tulee myös korostaa 

Lähteet:

Ahonen, K., Huhtaniemi, T., Isokangas, A. & Pii-Keinonen, S. 8.3.2019 Kannanotto vastineena Ala-Nissilän kirjalliseen kysymykseen. Facebookissa, luettu 24.4.2019

Ala-Nissilä, O., 27.2.2019. Kirjallinen kysymys eduskunnan puhemiehelle eduskunnan nettisivuilla

Hilmola, A. & Autio, O., 2017. Käsityö ja asenteet – oppiaineen tulevaisuus. Julkaisussa: Ainedidaktiikka 1(1) (2017), 39–59. 

Ojanen, O. & Rastas, J. 12.6.2018. Kannanotto Teknisen työn opetuksen alasajo heikentää suomalaisten osaamista ja yritysten asemaa, uhkaa kansantaloutta ja lisää syrjäytymistä. TAO ry:n nettisivuilla.

POPS 2014. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. 

TOL ry:n vastine Ala-Nissilän kirjalliseen kysymykseen TOL ry:n nettisivuilla.

Piirto, J. (2011). Creativity for 21st century skills: How to embed creativity into the curriculum. Rotterdam: SensePublishers. 

Westermarck, Jukka. 30.4.2019. Helsingin Sanomat, Lukijan mielipidepalsta.