Kolmas kannanotto: Käsityön hyvinvointia vahvistavia vaikutuksia tulee korostaa

• Käsitöiden tekeminen vaikuttaa mielenterveyteen ja hyvinvointiin ​
• Hyvinvoiva tuleva kansalainen -> myös hyvinvoiva yhteiskunta

Kokeilevan kudonnan työpaja. Kuva Laura Dyster

Käsillä tekemisen tärkeyttä ei pidä ajatella vain lopputuotteen syntymisen kautta. Sen vaikutusta ihmiseen itseensä ei voida sivuutta, vaan vaikutus henkiseen hyvinvointiin tulee pitää mielessä. Tulevaisuuden työntekijä (tai kansalainen) ei ole hyvä työntekijä (tai kansalainen), jos henkinen hyvinvointi unohdetaan.

Puusilmä. Kuva Laura Dyster

Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan (Huotilainen & Peltonen 2017, 175) aivotutkimuksen löydökset ovat antaneet tukea sille, että käsillä tekeminen on olennaisen tärkeätä aivojen kehittymisen kannalta lapsuudessa, mutta myös myöhemmin aikuisena. Käsillä tekemisen tärkeys alkaa jo lapsuudessa, sillä käsiä käytettäessä kehittymässä olevat tunto-, liike- ja näköalueet ja niiden väliset yhteydet saavat stimulaatiota. Käsillä tekeminen on aktiivista toimintaa ja ylläpitää vireystilaa, vaikka fyysisesti tekijä ei liikkuisikaan minnekään. (Huotilainen 2016, 33-34; Huotilainen & Peltonen 2017, 175). Käsillä tekemisen kautta voi tietoisesti laskea stressitilaansa (Huotilainen 2016, 35; Huotilainen & Peltonen 2017, 176). Käsin tehdessä ollaan usein luovan prosessin äärellä, ja Csikszentmihalyin (1996, 1) mukaan luovuus on elämämme merkityksen lähde.

Csikszentmihalyin mukaan ihminen on onnellisimmillaan flow-tilassa. Käsitöitä tehden, uppoutumalla tekemiseen niin, että ajankäsityskin hämärtyy, tämän tilan saavuttaminen on mahdollista. Edellyksenä on, että tehtävä on mahdollista suorittaa loppuun. Tekijän taitojen ja tehtävän haastellisuuden on oltava tasapainossa. Jos tehtävä on liian helppo, ihminen ei pysty haastamaan itseään ja tekeminen muuttu tylsäksi. Liian haasteellisen tehtävän äärellä ihminen turhautuu. Tekemiseen pitää pystyä keskittymään ja sillä pitää olla selkeät tavoitteet. Tekemisestä pitää myös saada välitöntä palautetta. Flow-tilassa arkielämän huolet häviävät ajatuksista ja ihminen kokee hallitsevansa oman toimintansa. (Csikszentmihalyi 1996.) Burt & Atkinson (2012, 58) viittaavat tilkkutöiden tekemistä ja hyvinvointia koskevassa artikkelissaan John Haworthin pääkirjoitukseen Leisure Studies –lehdessä, missä flown tunteella ja psykologisella hyvinvoinnilla on todettu olevan yhteyttä

"Ruma" kirjontatyö huovutetulle levylle. Kuva Laura Dyster

Huotilainen ja Peltonen (2017, 175) toteavat mielestämme erittäin osuvasti sanoessaan, että käsityön tekemisen pitäisi olla jokamiehenoikeus, ”jota saa toteuttaa kaiken ikäisenä lapsuudesta vanhuuteen”. Onko tällaisen jokamiehenoikeuden toteuttamiseen kuitenkaan kaikilla mahdollisuutta, jos käsityöoppiaineen arvostusta ei peruskoulussa nosteta lisäämällä opetustunteja? Jos käsillä tekemisen siementä ei ruokita jo ihan lapsuudesta lähtien, miten ihminen osaa tarttua käsitöiden tekemiseen aikuisena? Helpompaa ja luonnollisempaa se varmaankin on, jos käsillä tekeminen on ollut osa elämää lapsuudesta lähtien. Tämä kuitenkaan ei mielestämme pitäisi tarkoittaa sitä, että käsityön sisällöt siirretään alakouluun yhä enemmän luokanopettajien opetettavaksi, jolloin yhä vähemmän voidaan opetella varsinaisia käsityönsisältöjä ja käsityö muuttuu askarteluksi ja puuhasteluksi. Laadukkaan ja hyvän käsityönopetuksen tulisi olla pääasiassa koulutuksen saaneiden käsityönopettajien opettamaa ja myös yläkoulussa, jolloin voidaan tehdä haastavampiakin töitä.

Käsillä tekemisen vaikutusta hyvinvointiin on tutkittu. Tehty tuote on merkityksellinen tekijälleen. Yhteisöllisesti käsitöitä tehdessä muodostuu ystävyyssuhteita, yhteisöön kuulumisen tunne voimistuu ja oppiminen lisääntyy. Käsitöiden avulla voi olla myös helpompaa sanoittaa omia tunteitaan, mutta niiden avulla voi myös olla seurassa sanomatta mitään: sosiaalisen akvitoitumisen kynnys madaltuu (Rautiainen 2006, 48-50). Ikääntyneillä ihmisillä käsitöiden tekeminen tuo elämänsisältöä (mm. Schofield-Tomschin & Littrell, 2001; Pöllänen & Hirsimäki 2014) mm. muisteluprosessin laukaisemisen kautta (Huotilainen 2016, 33-34; Huotilainen & Peltonen 2017, 175; Pöllänen & Hirsimäki 2014).

Kokeilevaa kudontaa, villalankaa, villa- ja pellavakuitua. Kuva Laura Dyster

- Iina ja Laura

Lue myös ensimmäinen kannanotto: Vastakkainasettelun aika on ohi!
Ja toinen kannanotto: Käsityön opettaminen vastaa 2000-luvun taitojen vaatimuksiin

Lähteet:

Burt, E. L., & Atkinson, J. (2012). The relationship between quilting and wellbeing. Journal of Public Health (Oxford, England), 34(1), 54-59. doi:10.1093/pubmed/fdr041 

Csikszentmihalyi, M. (1996). Creativity: Flow and the psychology of discovery and invention. New York: HarperCollinsPublishers. 

Huotilainen, M. (2016). Käsillä tekeminen ravitsee aivoja ja on osa ihmisen ajattelua. Futura, 35(3), pp. 32-36. 

Huotilainen, M., & Peltonen, L. (2017). Tunne aivosi. Helsingissä: Kustannusosakeyhtiö Otava. 

Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen (1. painos ed.). Helsingissä: Otava. 

Pöllänen, S. H., & Hirsimäki, R. M. (2014). Crafts as memory triggers in reminiscence: A case study of older women with dementia. Occupational Therapy in Health Care, 28(4), 410-430. 

Rautiainen, M. (2006). "Valmis tuote on aina eheyttävä kokemus" : Käsityön te-rapeuttisuus mielenterveystyön ammattilaisten käsityksissä

Schofield-Tomschin, S., & Littrell, M. A. (2001). Textile handcraft guild participation: A conduit to successful aging. Clothing and Textiles Research Journal, 19(2), 41-51. 

Uusikylä, K. (2012). Luovuus kuuluu kaikille. Jyväskylä: PS-kustannus.